12.

Seuraavana aamuna heräsin todella onnellisena. Adam oli vain hymyillyt lähtiessään, eikä näyttänyt katuvan suudelmaa. Olin nähnyt untakin hänestä. Tai oikeastaan meistä. En muistanut unesta juuri muuta, kuin sen että unessa oli turvallinen tunne.

  Emily paloi halusta kuulla kaiken mitä oli tapahtunut. Pidin hänet jännityksessä kertomalla asiat todella pitkästi ja vasta kun kävelimme koulun ovia kohti, paljastin suudelman. Emily pysähtyi sille sijoilleen ja jäi tuijottamaan minua. Sitten hän hymyili ja jatkoi kävelemistä.

"Ihan sairaan ihanaa!" hän huudahti.

"Shh!" nauroin.

"Tahon heti nähä sen Adamin!" Emily oli todella malttamattoman oloinen.

"Tottakai", nauroin.

  Jeremy otti meidät kiinni juuri kun olimme päässeet sisään. Hän halasi molempia ja sanoi että halusi tulla vain moikkaamaan, mutta voinut jäädä juttelemaan. Sitten hän juoksi portaat ylös. Olin todella onnellinen. Jotenkin tuntui, että vaikka äiti oli poissa, tai no ei poissa mutta jossain omilla teillään minulla tuntui olevan kaikki nyt paremmin kuin aikasemmin. Sinänsä en huomannut eroa arjessamme, koska tuskin koskaan muutenkaan näin vanhempiani. Silti tieto siitä että äiti oli "jossain" oli raastava. En halunnut sen pilaavan ihanaa onnentunnettani. Kauenpana käytävällä näin muutaman pojan jotka olivat Adamin luokalla. Heillä oli päällään poikakoulun hupparit. Siitä minä heidät tunnistin. Lähdin kävelemään heitä kohti Emily kannoillani. Näin Adamin sisäpihan nurmikolla muutaman kaverinsa kanssa juttelemassa. Kun Adam ilmeisesti näki minut, hän viittoi minua ja Emilyä luokseen. Heidän luoksemme päästyämme perhoset jylläsivät mahassani. Halasin Adamia ja hymyilin hänen ystävilleen.

"Pojat, tässä on se tyttö josta puhuin", Adam sanoi ja laittoi kätensä vyötäröni ympäri.

"Hei mitä te musta ootte puhunu", naurahdin. Josh ilmeisty jostain Emilyn viereen.

"Ei paljon mitään", Adam vinkkasi minulle silmää ja nauroi.

Kun koulu loppui, päätin lähteä shoppailemaan. Muuton takia vaatevarastoani oli jouduttu hieman karsimaan. Adam sanoi tulevansa ostarille, kun pääsisi koulusta sillä hän pääsi minua tuntia myöhemmin. Kävin nopeasti kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdin ostarille. Emily heitti minut autolla, koska he olivat menossa Joshin kanssa leffaan. Emily ja Josh olivat niin söpö pari. He sopivat toisilleen niin hyvin. 

Ostoskeskuksessa ei ollut tälläkertaa niin suuri tungos. Päätin kiertää kaikki suosikkikauppani läpi, nyt kun minulla kerrankin oli rahaa. Ostoskeskukseen oli tullut uusi kauppa. Kaupan nimi oli "Un Lieto Fine". Kauppa näytti todella houkuttelevalta. Sen täytti maanläheiset värit ja ihana musiikki. Hetkessä olin ehtinyt kerätä käsivarteni täyteen sovitettavia vaatteita. Ostokset tehtyäni jatkoin muihin kauppoihin. En löytäny muualta oikeastaan mitään ja oma lempparikauppani oli mennyt jo kiinni kun ehdin sen luokse. 

Ajattelin käydä hakemassa smoothien Dr. Juicesta. Tiesin jo haluavani mansikka-mango smoothien, joten menin suoraan kassalle. Kassalla istui todella kaunis tyttö. Hän hymyili minulle iloisesti. Juttelimme hetken ja hän esittäytyi Amandaksi. Sain selville, että hänkin oli juuri muuttanut kaupunkiin. Hän aloittaisi koulussamme huomenna. Mikä sattuma. Adam soitti minulle ja vastasin iloisena.

"Missäpäin oot?" Adam kysyi.

"Oon täällä Dr. Juice paikan luona jos tiedät missä se on", vastasin naurahtaen. Toisesta päästä ei kuulunut mitään. Hetken kuluttua Adam kuitenkin sanoi: 

"Katso taakse." Käännyin ja näin Adamin tulevan kohti. Halasin häntä syvään. Amanda hymyile ja vilkutti minulle hyvästiksi.

"Kukas toi oli?" Adam kysyi katsoen taakseen.

"Amanda. Hän muutti juuri kaupunkiin ja aloittaa meidän koulussa huomenna", vastasin yhtenä hymynä.

"Aijaa. No mitäs haluisit tehä?" Adam kysyi pujottaen kätensä käteeni.

"En oikeen tiiä. Kävin jo kaikki kaupat läpi, mut jos haluut käydä jossain niin voidaan mennä kyllä", vastasin.

"Sain tosi hyvän idean", Adam vastasi ja lähti kuljettamaan minua vauhdilla eteenpäin. Kompastelin ja väistelin ihmisiä minkä kerkesin. Sitten erään kaupan kohdalla Adam pysähtyi. Kaupassa myytiin uimapukuja, bikineitä ja pyyhkeitä. Hän kaivoi taskustaan 20 dollarin setelin ja harppoi pyyhehyllylle. Adam tarttui jättiläismäisen suureen mustaan pyyhkeeseen ja meni kassalle. Pian hän palasi luokseni sanaakaan sanomatta ja lähti kuljettemaan minua taas pitkin käytävää.

Seuraavan kerran hän pysähtyi vasta alakerran ruokakaupan edessä. Paloin halusta tietää mistä oli kyse. Adam ei suostunut kertomaan vaan käveli edessäni alkoholijuomahyllylle. Hän tarttui kaljasixpackiin ja meni kassalle. Olin unohtanut kokonaan että täälläpäin myytiin nuorille alkoholia, pelkästä piittaamattomuudesta. Myyjä ei edes katsonut meitä oudosti, vaikka alaikäisyys paistoi molempien kasvoilta. 

Ajoimme Adamin avoautolla lähellä olevalle rannalle. Siellä ei syksyisen sään ansiosta ollut ketään. Ulkona ei onneksi ollut kovin kylmä, mutta koska oli jo syksy tuli aikaisin pimeää. Kello oli jo 7 ja alkoi olla hämärää. Kävelimme käsikkäin rannalle ja Adam tarjosi minulle kaljan. Tuntuu oudolta sanoa se, mutta minulle tuli sellainen olo että tämä kaikki olisi ollut vain unta. 

Juoksimme ja leikimme rannalla. Sitten Adam sanoi että hänellä oli minulle yllätys. Hän haki autonsa takakontista eväskorin ja levitti mustan pyyhkeen hiekalle. Katselin häntä lumoutuneena. Kuinka moni poika tekisi tämän oikeasti. Istuuduin pyyhkeelle aivan hänen vierelleen ja hän antoi minulle suukon otsaan. Otsaani jäi kihelmöimään, niin hyvältä se tuntui. Adam oli ostanut mansikoita, suklaamuffinseja ja suolakeksejä. Pieni piknikkimme oli niin suloinen etten voinut olla hymyilemättä koko ajan. Adam katsoi minua silmiin. Hänellä oli kauniit silmät. Ne olivat täynnä eloa. Hänen suuri onnellinen hymynsä sai minutkin hymyilemään. En uskonut että minulle olisi koskaan tapahtunut mitään näin ihanaa. 

Noin 11 aikoihin Adam ajoi minut kotiin. Isä ei ollut vielä tullut kotiin, mutta Adamilla oli jo kiire joten hän antoi minulle hyvänyönsuukon, tai parikin ja lähti sitten kotiin. Minä menin omaan huoneeseeni ja kaivoin päiväkirjan esille. En voinut olla kirjoittamatta siitä miten onnellinen olin. Kuulin isän tulevan kotiin ja piilotin päiväkirjani. Juoksin alakertaan, olihan siitä jo muutama päivä kun olin nähnyt isän. Hän oli selvästi käynyt kaupassa, koska keittiön valtasivat kauppakassit. Autoin häntä purkamaan kasseja.

"Liljana hei, kai muistat että sinulla on sunnuntaina syntymäpäivä?" isä kysyi.

"Mitä onko, en yhtään muistanut", vastasin hämmästyen.

"Jep. Ja minulla on sinulle lahjakin. Saat sen tosiaan jo nyt", isä paljasti.

"Apua, mikä se on?" kysyin innostuneena. 

"Tule ulos", isä viittoi ja meni ulko-ovesta ulos. Kävelin hänen takanaan ja sitten se iski silmiini. Auto. Uusi auto. Musta Lamborghini seisoi kiiltävänä ja mahtavan suoraan talomme edessä. Suuni loksahti auki.

"I-isä kuinka paljon se oikein maksoi?" kysyin järkyttyneenä.

"Paljon, joten älä kolhi sitä. Mutta se ei ollut liian kallis rakkaalle tyttärelleni", isä sanoi hymyillen ja ojensi avaimet käteeni.

Seuraavana aamuna lähetin Emilylle viestin " En tarvitse kyytiä tänään. Näät myöhemmin miks (;"

Ajoin koulun pihaan ylpeänä autostani. Näin kuinka jokaisen vastaantulevan pojan suu loksahti auki ja tytöt kuiskailivat toisilleen. Autoni selvästi herätti huomiota. Ei kaikilla ollut varaa. Emily seisoi parkkipaikalla autonsa vieressä. Hänen vieressään oli paikka ja päätin ajaa siihen. Näin kuinka Emilyn silmät suurenivat niin suuriksi, että ne näyttivät pelottavilta. Hymyilin Emilylle ja Joshille joka seisoi hänen vierellään.

"No oho", Emily sai sanotuksi.

"Älä muuta sano", Josh lisäsi. Minä en voinut kuin nauraa. Adam juoksi ystäviensä luota luoksemme ja hänkin näytti hämmästyneeltä kun näki minun lukitsevan tämän uljaan auton ovet.
"Hieno auto", hänkin sanoi ja nauroi. Halasin häntä. 

Käytävällä näin Jeremyn ja hän tuli luokseni. 

"Moikka", Jeremy sanoi.

"Aimoi, ei oo susta paljoo kuulunu", sanoin ja katsoin Jeremyä kun odottaen selitystä.

"Nojoo on ollu paljon koulujuttuja. Mut mulla ois taas bileet, itseasiassa tänään illalla. Aattelin vaa kutsuu sut ja Emilynki sinne", Jeremy sanoi hymyillen.

"Okei.. Hei eikai haittaa jos Josh ja Adam tulee myös?" kysyin.

"Ei tietenkään", Jeremy vastasi ja kiirehti tunnilleen. Menin kertomaan Emilylle uutiset ja hän innostui paljon.

Ilalla olimme kaikki meillä valmistumautumassa. Emily ja Josh olivat toistensa kimpussa koko ajan joten ehdin jutella Adamin kanssa kaikessa rauhassa. Adam oli aikasemmin kertonut taipumuksestaan alkoholiin ja siihen miten hänen oli vaikea hallita juomistaan. Vaikka hänenkin perheensä oli rikas, hänen elämänsä ei ollut ihan niin hyvin kun olisi voinut luulla. Hänen äitinsä joi lähes joka ilta. Olimme juuri lähdössä, kun Adam pyysi että voisin vahtia hänen juomistaan. Suostuin sillä ehdolla, että hän myös yrittäisi kaikkensa. 

Menimme minun autollani, ehkä vain vähän näyttääksemme muille sitä. Autoni sai taas katseita ja muutama poika tuli kehumaan sitä minulle. Minua nauratti. Tuntui että olisin ollut joku julkkis. Bileissä ei tälläkertaa ollut niin paljon porukkaa kuin viimeksi. Menimme hakemaan juomista ja tanssimaan. Pidin Adamia silmillä ja hän tanssi kanssani lähes koko ajan. Jeremy tuli luoksemme. Hänellä näytti olevan hyvä bilefiilis.

Adrina ilmeistyi juhliin kuin tyhjästä. Emily ja minä katsoimme toisiamme silmiä pyöritellen. Jeremykin antoi meille varoittavan katseen. Adam ei tajunnut asiasta mitään. Hän sanoi menevänsä vessaan ja suuteli minua ennen lähtöään. Jos oikein näin, näin Jeremyn kasvoilla järkyttyneen ilmeen. Juuri kun luulin hänen menevän häätämään Adrinan pois hän halasikin tätä ja suuteli sitten häntä pitkään. Adrina ei vaikuttanut yllättyneeltä. Enemmänkin tyytyväiseltä. Mutta minun sisälläni jylläsi jotain. Mitä en halunnut tuntea. Kateus.

Adam

Amanda

Lamborghini

Laukku