Seuraavana aamuna heräsin ja kaikki paikat olivat ihan kankeina. Olin ihan varma että olin nukkunut samassa asennossa koko yön. Huoneeni oli jokseenkin sotkuinen ja pölyn peitossa. Aurinko halkaisi huoneen valollaan ja näin kuinka pöly leijaili ilmassa. Päätin siivota iltapäivällä. Ulkona oli vain 10 astetta lämmintä, mutta siellä paistoi aurinko. Laitoin päälleni tummat farkut ja vaaleanturkoosin t-paidan. Hiukseni kokosin sotkuiselle sykerölle päälallelle.
Koulun piha oli eläväisempi kuin koskaan ennen, joka varmasti johtui siitä että koulussamme oli nyt melkein tupla määrä oppilaita. Samassa muistin Amandan. Hän aloittaisi tänään koulussamme. Toivoin että näkisin hänet edes kerran koulupäivän aikana. Ei kestänyt hetkeäkään kun Emily pyrähti viereeni ja näitti niin surulliselta että minunkin hyvä fiilikseni alkoi kaikota. "Mikä on?" kysyin huolehtivaisella äänellä.
"Josh ja minä erottiin", Emily vastasi melkein kuiskaten. "Mitä tapahtui?" kysyin kauhuissani ja samalla kellot soivat. "Selitän myöhemmin Emily sanoi ja kävelimme sanaakaan sanomatta sisälle.
En löytänyt Adamia tai Jeremyä, en edes nähnyt vilausta Amandasta koko sinä aikana kun olin koulussa. Vasta parkkipaikalla kuulin tutun heleän äänen ja käännyin katsomaan taakseni. Amandahan se siellä. Hän huomasi minut ja juoksi minut kiinni jättäen uudet ystävänsä taakseen. "Moi taas", Amanda sanoi pienesti hengästyneenä. "Moi vaan. Mites eka päivä meni?" kysyin ystävälliseen sävyyn. Amanda oli niin pirteä ja vaikutti muutenkin onnelliselta. Minun oli silti vaikea saada mielestäni kaikkia viimeaikana sattuneita asioita. En kuitenkaan halunnut vaikuttaa törkeältä joten väläytin kysymykseni perään pienen hymyn. "Oikeastaan tosi hyvin! Tutustuin pariin ihan sika kivaan poikaan kuviksessa ja muutenkin tää koulu vaikuttaa tosi kivalta", Amanda sanoi innoissaan. "Voi kumpa tietäsit kaiken..", sanoin kummempia miettimättäni. "Ai tarkoitat Adrinaa varmaan", Amanda totesi. "Jep", vastasin nopeasti. "En aijo välittää siitä ihmisestä, ainakaan sen jälkeen mitä oon kuullu siitä", Amanda sanoi ja vilkutti mennessään takaisin uusien kavereidensa luokse.
Kotoa löysin vain tyhjän pölyn täyteisen asunnon. Minulla ei ollut parempaakaan tekemistä, joten aloin siivoomaan. Imuroin ja pesin lattioita ainakin tunnin ja siinä lomassa pyyhin myös pölyt ja järjestelin tavaroita. Vihdoin 3 ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen koti näytti kerrankin taas asumiskelpoiselta. Nappasin ovensuussa olevat roskapussit käteeni ja marssin ovesta ulos. Juuri kun olin saanut roskapussit ahdettua roskikseen, Jeremy ajoi viereeni. Katsoin häntä närkästyneenä suoraan silmiin ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovea. "Hei odota nyt!" Jeremy huusi. Pysähdyin ja käännyin ympäri. "No mitä nyt?" kysyin ehkä vähän liian tylysti. "Vaikkei mun mitenkään tarvis, koska me ei seurustella ja sä satut seurustelemaan Adamin kanssa, haluisin silti selittää." Jeremy sanoi. Viitoin Jeremyn sisälle.
Siellä me istuimme olohuoneen sohvalla. ".. Olin vaan niin kateellinen, koska luulin että meillä oli jotain." Jeremy sai vihdoin selityksenä päätökseen. Katsoin häntä syvälle silmiin ja huokaisin syvään. "Joo ei se mitään, unohdetaan koko juttu." sanoin ja halasin Jeremyä. Hänen halauksensa oli niin pehmeä ja se tuntui niin hyvältä, että minusta alkoi jo tuntua väärältä. Adamin halaus ei ollut mitään verrattuna Jeremyyn ja se juuri sai minut irrottautumaan turhan pitkään kestävästä halauksestamme.
Jeremy lähti melkeimpä heti, koska hänellä oli bänditreenit. Sanoin että olisin tullut mukaan, mutta minun piti hoitaa muutama asia isäni kanssa. Toisaalta se ei ollut valhe, mutta silti olisin halunnut kertoa Jeremylle mistä oli kyse. En vain viitsinyt sanoa hänelle, että isäni makaa sihteerinsä kanssa ja äitini on ties missä toteuttamassa unelmiaan. Mitä minä tein. Siivosin taloa tunteja ja kävin kaupassa koska jääkaappi oli typötyhjä. Ei en tosiaankaan pystynyt sanomaan mitään. Vähän ajan päästä Jeremyn lähdöstä hain puhelimeni ja avaimeni yläkerrasta ja lähdin ajamaan isäni työpaikalle. Isäni työskenteli suuressa valkoisesta tiilestä rakennetussa rakennuksessa lähes keskustassa. En ollut aikasemmin nähnyt hänen työpaikkaansa sisältä, joten minulla kestäisi hetki löytää isäni. Onneksi aulan vastaanottotiskillä oli sentään joku. Hän neuvoi minua ottamaan hissin kahdeksanteen kerrokseen ja kääntymään sitten ensimmäiselle käytävälle vasemmalta. Huone numero 946 hoin itselleni koko hissimatkan, etten unohtaisi numeroa.
Koputin oveen ja todella tuttu naisääni käski minut sisään. Se oli Lauren. Isäni sihteeri. Avasin oven ja hän näytti hieman hämmästyneeltä. "Etsin isääni", sanoin ettei hänen naamansa jähmettyisi niin typerään ilmeeseen koko loppu elämäkseen. "Ai olet varmaan Liljana. Isäsi on kokouksessa, jonka pitäisi loppua ihan näillä minuuteilla. Istu toki alas hetkeksi." Lauren yritti olla todella ystävällinen. Olin todella hämilläni. Lauren oli nuori ja hieman pyöreä ja hänellä oli lyhyt poikamainen ruskea tukka. Olin juuri istumassa, mutta sitten sanoin: "Kiitos." Samassa kuulin isäni äänen takaani. "Liljana hei mitäs sinä täällä teet", isäni kysyi kumealla äänellä. "En mitään, tai no oikeastaan etsin sinua mutta ei mulla enään mitään tärkeetä ollut" vastasin edelleen hämilläni koko tilanteesta. Isäni saattoi minut alakertaan ja sanoi vielä ovella: "Nyt varmaan uskot etten makaa sihteerini kanssa" hieman ivalliseen sävyyn. Nyökkäsin ja naurahdin. Halasin isääni ja lähdin ostarille.
Yksi asia oli nyt setvitty, mutta vielä monta muuta asiaa oli selvittämättä. Ostin itselleni mehujään ja ajoin kotiin. Posti oli juuri tullut. Miljoonien laskujen seassa oli kirjekuori, jossa oli minun nimeni päällä. Tiesin sen olevan äidiltäni, joten kipusin portaat ylös omaan huoneeseeni. Avasin kirjekuoren ja sen sisällä oli rahaa, taas kerran. Tälläkertaa siellä oli 200 dollaria. Laitoin rahat lompakkooni ja avasin kirjelappusen. Äitini selitti kuulumisiaan ja miten mukavaa hänellä vihdoin oli. Kirjeen loppuun hän oli kirjoittanut:
"Vaihdan numeroni ensi perjantaina ja uskon että saat kirjeeni ennen sitä. Soita minulle, kun olet yksin. +1 7295833022
Love, äiti."
