11.

--
 En kestänyt katsoa sitä, vaan käännyin ympäri ja lähdin juoksemaan. Juoksin käytävällä niin kovaa, että jos joku olisi sattunut alleni siinä olisi tullut pahaa jälkeä. Kuulin kuinka Jeremy huusi nimeäni, mutta en välittänyt. Ihmiset katsoivat minua, mutta tuskin näkivät kuka hullu heidän ohitseen kiisi. Juoksin ja juoksin hengästymättä. Onneksi koulun lähellä oli puisto. Vasta puiston kohdalla pysähdyin. Kyyneleet valtasivat silmäni. Istuin penkille ja kaivoin laukusta nenäliinan. Kuivasin silmiäni, kunnes tajusin ettei siinä ollut mitään ideaa. Ulkona satoi edelleen kaatamalla vettä ja olin jo ihan läpimärkä. Hiuksistani valui vettä käsilleni ja kasvoni olivat muutenkin ihan märät. Onneksi penkki jolla istuin oli suuren tammen alla, ja penkki oli siksi kuiva. Edes se.

Olin istunut penkillä jo ainakin tunnin. Sade lakkasi hetkeksi, mutta yltyi sitten taas. Yhtäkkiä tammesta tippui päälleni pisaroita. Sade alkoi puskea läpi sen punaisiksi ja keltaisiksi värjäytyneistä lehdistä. Päätin mennä kotiin, koska en halunnut palata kouluunkaan. Olin taas aivan läpimärkä, kun astuin sisään. Päätin mennä kuumaan kylpyyn, etten sairastuisi. Lilluin ammeessakin ikuisuuden. Menetin ajantajun kokonaan.

Kun olin pukeutunut kuiviin vaatteisiin ja juonut lasillisen kuumaa kaakaota, menin omaan huoneeseeni. Kaivoin sängyn alta laatikosta vanhan päiväkirjani. En ollut kirjoittanut siihen ainakaan kolmeen vuoteen. Mutta nyt kirjotin. Kirjotin ihan kaikesta, Emilystä, Julianasta, Adrinasta, Jeremystä ja äidistä. Alkoi tulla pimeä. Katsoin ensimmäistä kertaa kelloa. Se oli jo kuusi. Päätin piilottaa päiväkirjan, vaikka tiesin ettei sitä kukaan koskaan löytäisi.

Ulkona satoi edelleen. Tajusin etten ollut syönyt koko päivänä mitään. Menin tekemään alakertaan voileivän ja palasin sitten takaisin omaan huoneeseeni. Laitoin radion päälle ja sieltä tuli Bridgit Mendlerin - Ready or Not. Haroin hiuksiani sormillani ja lauloin hiljaa mukana. Yhtäkkiä parvekkeeltani kuului koputus. Ensin luulin sen olevan oksa tai joku muu joka voi lensi tuulen mukana, mutta sitten katsoin parvekkeelle. Jeremy. Litimärkänä. Menin avaamaan parvekkeen oven ja katsoin häntä järkyttynyt ilme kasvoilla.
"Mitä teet täällä", sanoin ehkä turhan ilkeään sävyyn.
"L, mun on pakko saada selittää mitä tänään tapahtu", Jeremy sanoi tiukasti.
"Antaa tulla", sanoin ja ohjasin hänet sisään. Suljin oven perässäni.
"Se mitä tänään näit ei ollut sitä miltä näytti. Adrina on sekaisin. Hän tuli juttelemaan mukavia ja sinut nähdessään hän alkoi puhua ihan sekavia. Hän sanoi rakastavansa minua ja sitten hän pussasi minua. Yritin tulla sun perään mut ehit jo mennä pois", Jeremy sanoi hieman hengästyneenä.

Olisihan se pitänyt arvata. Adrina ja hänen juonensa. Siinä Jeremy nyt istui litimärkänä ja odottaen vastausta. En tiennyt mitä sanoa. En halunnut kertoa hänelle mitään siitä mitä tunsin, mutten myöskään halunnut olla vastaamatta. Kokosin itseni ja katsoin häneen.

"Okei.. ymärrän kyllä. Tarkoitan siis että uskon sua", sepitin.
"Kiitos", Jeremy sanoi hymy huulillaan. Sitten hän nousi seisomaan ja käveli ulos parvekkeelle. Menin ikkunaan ja hän kiipesi alas. Katsoin hänen peräänsä kun hän juoksi kävelytielle. Kaikki oli siis hyvin, vai oliko. Päätin hakea postin, koska tiesin ettei isä kumminkaan muistaisi. Postilaatikko oli täynnä. Menin äkkiä sisään selaamaan postia. Muutama lasku, mainoslehtisiä ja kirje minulle. Ei lähettäjää. Otin kirjeen ja kiipesin yläkertaan. Suljin huoneeni oven hiljaa perässäni ja istuin sängylle avaamaan kirjeen. Luin kirjeen mielessäni hitaasti.
"Hei rakas.

Äiti tässä. Olen kunnossa, älä huolehdi. En voinut laittaa kirjeeseen lähettäjää, koska muuten isäsi olisi voinut avata sen ennen sinua. Löysin töitä ihanasta kenkäkaupasta ja asun vielä toistaiseksi motellissa. Sain juuri ensimmäisen palkkani ja päätin jakaa sen sinun kanssasi. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Love, Äiti."

Kirjekuoressa oli 150 dollaria. Ihan kuin ehtisin tuhlata rahoja ikinä, jos äiti lähettäisi niitä tähän tahtiin. En kuitenkaan voisi ostaa mitään tuntematta syyllisyyttä. Sitäpaitsi sain edelleen viikkorahaa vaikkei äiti enää ollutkaan kuvioissa. Isän mielestä se olisi hyvä. Aivankuin raha korvaisi kaiken. Se on silti ollut perheelleni tärkein asia. Aina.

Seuraavana aamuna heräsin myöhään. Olin onneksi valmis juuri siksi kun Emily tuli hakemaan minut. Hän soitti radiota kovalla koko matkan. Ensimmäisen tunnin jälkeen menimme ulos istuskelemaan. Aurinko paistoi, vihdoin. Emily kertoi että kouluumme tulisi tänään uusia oppilaita, koska eräs poikakoulu lopetettiin juuri kaupungin laidalta. Unelmoimme Emilyn kanssa kookkaista jalkapallon pelaajista ja ihanista rokkaripojuista koko välitunnin. Kun meillä oli hyppytunti menimme taas ulos. Vähän sen jälkeen kun olimme istuutuneet penkeille, Josh tuli siihen myös. Hän tervehti minua ja halasi sitten Emilyä. Yhtäkkiä koulun parkkipaikalle tuli iso bussi. Siinä oli poikakoulun logo. Minua otti mahanpohjasta. Paloin halusta tietää minkä näköisiä uudet oppilaat olivat. Kellot soivat ja Emily lähti Joshin kanssa sisälle. Heillä kummallakin oli taas koe.

Autosta tuli toinen toisensa jälkeen söpöjä poikia. He kulkivat jonossa sisälle päin. Hymyilin jokaiselle joka katsahi minuun. Muutama jopa hymyili takaisin. Istuin penkillä vielä hetken, mutta kun poikia ei enään tullut päätin lähteä sisälle. En kuitenkaan huomannut, että kaulaliinani jäi penkille. Yhtäkkiä joku koputti minua selkään ja käännyin säikähtäen ympäri.
"Anteeksi ei ollut tarkoitus säikäyttää, mutta unohdit huivisi", jumalaiselta näyttävä minua hieman pidempi poika sanoi kauniilla pehmeällä äänellä. Katseeni lukittui häneen.
"K-kiitos paljon", sopersin.

Pojan nimi oli Adam. Hän harrasti jalkapalloa, ihan niinkuin kaikki muutkin poikakoulusta tulleet pojat. Muutamaa lukuunottamatta. Adam oli tosi söpö. Hän nauroi koko ajan ja muutenkin hänen elämänsä vaikutti paljon mukavemmalta kuin omani. Kävelimme yhdessä sisälle. Adam saattoi minut kaapilleni ja jäi seisoskelemaan sen viereen kun otin kirjojani. Yhtäkkiä Jeremy ilmestyi paikalle.
"Moi L, mitä kuuluu?" hän kysyi.
"Ai moi! Ihan hyvää", vastasin hymyillen. Jeremy ja Adam vaihtoivat oudon katsahduksen. Päätin esitellä heidät toisilleen.
"Tässä on Adam. Hän tuli sieltä poikakoulusta", esittelen Adamia.
"Hauska tutustua. Mun nimi on Jeremy", Jeremy vastasi hieman hämmentyneenä.
"Joo samoin", Adam sanoi coolisti.

Koulun jälkeen menin tavalliseen tapaani kotiin. Söin leipää ja tein isälle kauppalappua. Läksyjä ei tullut, joten menin lukemaan omaan huoneeseeni. Olin ehtinyt lukea muutavan luvun, kun puhelimeni alkoi soimaan. Näytössä luki "Adam". Vastasin puhelimeen.
"Moi Liljana. Aattelin et jos haluisit tulla kaupungille", Adam kysäisi.
"No voisinhan mä tulla", vastasin iloisena.
"Okei. Jos noudan sut koululta puolen tunnin päästä?" Adam ehdotti.
"Joo se käy, nähään sitte", vastasin ja suljin puhelimen. Mahtavaa kerrankin pääsen ulos.

Adam tuli juuri siihen aikaan kun olimme sopineet. Ulkona paistoi aurinko, joten en ollut pukeutunut niin lämpöisesti kun aikaisempina päivinä. Laitoin saman huivin kuitenkin kaulaani, jonka Adam oli minulle aikasemmin palauttanut. Adam hymyili minulle kun astuin sisään autoon.
"Moi", hän sanoi.
"Moi", vastasin.
"Ajattelin et jos haluisit käydä kattomassa sen uuden komedian, joka tuli eilen elokuviin", Adam ehdotti.
"Hei se ois tosi kivaa", vastasin.
"No hyvä. Mä voin kyl maksaa sut", Adam aloitti.
"Ei sun tarvii, maksan kyl ite itteni", keskeytin hänet hymyillen. Olin ottanut äidin lähettämät 150 dollaria mukaan kaiken varalta. Turhaan niitä säilyttämäänkään.

Leffateatterin ulkopuolella oli pitkä jono. Lippujen saaminen kesti ainakin 20 minuuttia. Adam jutteli mukavia, ja tapansa mukaan nauroi koko ajan. Kun olimme saaneet liput menimme osamaan popcornia ja juomista. Istuimme paikoillamme ja mainokset pyörivät ruudussa. Olin kouraisemassa popcornia, mutta Adamilla oli ilmeisesti sama ajatus sillä kätemme koskettivat toisiaan. Molemmat katsahtivat toisiaan ja nauroimme. Onneksi Adam oli niin hauska, ettei hänen seurassaan tullut noloja hiljaisia hetkiä.

Kun leffa loppui lähdimme naureskellen ostarillepäin. Päätin että tänäiltana en ajattelisi mitään muuta kun Adamia. Ei äiti, ei Jeremyä, ei Julianaa. Kävimme ostamassa kaupasta limua ja sipsejä. Menimme takaisin autoon ja laitoimme radion päälle. Hengailimme autossa niin kauan, että ulkona tuli pimeää. Lauloimme Conor Maynardin Vegas girliä ja nauroin itseni melkein kuoliaaksi, koska Adam lauloi erilaisilla äänillä. Illalla Adam ajoi minut kotiin. Ääneni oli käheä nauramisesta ja mahaani kipristi kaikkien herkkujen popsimisen takia. Kun olimme kotini edessä, huomasin ettei isä ollut tullut vielä.

Juuri kun olin astumassa ovesta ulos, Adam tarttui käteeni. Hän suuteli kämmenselkääni ja jäimme katsomaan toisiamme silmiin. Hymyilin hämmentyneenä.
"Haluatko tulla sisälle?" kysyin Adamilta.
"Okei", hän vastasi. Nousimme molemmat autosta ja kävelimme talon ovelle. Sisällä ei ollut ketään. Sytytin valot eteiseen ja laitoin takkini naulakkoon. Ohjasin Adamin ylös huoneeseeni. Huoneeni oli onneksi siisti. Juttelimme Adamin kanssa ja hän naureskeli vauvakuvilleni, jotka olivat huoneeni seinällä. Olimme olleet meillä ikuisuuden, mutta Adam ei tuntunut välittävän. Hetkeä myöhemmin Adamin kännykkä kuitenkin soi ja soittaja oli hänen äitinsä.
"Joo mun pitää mennä kotiin", Adam sanoi ja nousi.
"Okei, no me nähään varmaan huomenna?" kysäisin.
"Joo tottakai", Adam sanoi ja hymyili. Hän lähti kävelemään ovellepäin, mutta juuri kun hänen olisi pitänyt avata ovi hän kääntyi takaisin ja käveli eteeni. Sitten hän kumartui aivan lähelleni ja kuiskasi korvaani: " Olet maailman ihmeellisin tyttö". Hymyilin, enkä voinut estää kiusausta. Sitten minä suutelin häntä.

Adam.