10.

Seuraavana aamuna olin jo paremmalla tuulella. Elin siinä toivossa, että äiti palaisi kyllä. Laitoin hiukseni letille ja meikkasin kevyesti. Puin päälleni mustat pillifarkut ja ruskean villapaidan. Ulkona ei ollut enää enempää kuin 15-astetta ja siellä oli alkanut tuulla. Alakerrassa ei ollut ketään, sehän oli ihan normaalia. Talo tuntui silti tyhjemmältä kuin yleensä.

Päätin kävellä kouluun, koska olin valmis niin aikaisin. Kävelymatka kesti noin 20 minuuttia, mutta se ei tuntunut miltään. Itseasiassa minulla oli raikas olo. Koulun pihalle oli ehtinyt kasaantua porukkaa ja näin siellä muutaman tutun naaman Jeremyn bileistä. Muutama poika jopa moikkasi minua. Hymyilin heille vastaukseksi. Kaukana ovien luona seisoi Emily, joka lähti heti kävelemään minua kohti.
"Päätit sitten kävellä, vai?" Emily kysäisi naurahtaen.
"Juu, ajattelin vähän selvittää ajatuksia", vastasin. Olin edellisiltana kertonut Emilylle mitä oli tapahtunut ja sanonut että toivoisin ettei aiheesta puhuttaisi koulussa paljoa.
"Hei arvaa mitä kuulin", Emily päätti vaihtaa aihetta.
"No kerro heti"; olin täpinöissäni ihan aidosti. Ihanaa, jotain muutakin oli tapahtunut.
"Adrina oli juonut ittensä ihan känniin sen jälkeen kun Jeremy heitti sen ulos sieltä bileistä! Sen jälkeen se oli menny keskustaan ja huutanu ihan täysiä "Rakastan Jeremyä" ja kaikkea muuta!" Emily nauroi puoliksi samalla kun kertoi juttuaan.
"Eikä!" huudahdin.
"Ja mikä parasta, Bryan kuvas kaiken nauhalle" Emily sanoi virne naamallaan. Ilmeestäni näki, että olin kerrankin iloinen, vahingoniloinen.

Toisen tunnin jälkeen oli ruokailu. Joiduin menemään yksin, koska Emilyn piti mennä hammaslääkäriin. Ihmiset tuijottivat minua. Ensiksi luulin sen johtuvan siitä, että tulin ruokalaan yksin, mutta sitten tajusin mistä oli kyse. Adrina. Jeremy. Voi ei. Adrina oli tietysti levittänyt juttua eteenpäin. Nyt kaikki luulivat että minä ja Jeremy olimme yhdessä. Päätin olla välittämättä siitä että jokainen silmäpari kohdistui minuun. Jostain syystä se ei ollut vaikeaa. Vaikka tilannetta pahensi se että olin ruokalassa yksin. Kun olin kasannut ruuat tarjottimelle, tajusin ettei minulla ollut istumapaikkaa. Käännyin hitaasti katsomaan täpötäyttä ruokalaa jonka jokainen silmäpari mulkoili minua vaivihkaa. Onneksi vähän matkan päässä näin Joshin vilkuttamassa minulle. Pelastus. Minun enkelini.

Ruokailu Joshin kanssa meni hyvin. Hän istui muutaman kaverinsa kanssa, mutta kun minä istuuduin pöytään heidän välilleen laskeutui jäätävä hiljaisuus. Kaverit ailkoivat jutella keskenään ja minä juttelin Joshin kanssa. Häntä kiinnosti enimmäkseen kaikki mikä liittyi Emilyyn, mutta toisaalta hänestä puhuminen vei ajatukseni pois Jeremystä.

Koulun jälkeen päätin etsiä Jeremyn käsiini. Olisi aika tehdä kaikille selväksi että olimme vain ja ainoastaan kavereita. Hänet löytäisi bändialueelta , jossa hän odotteli heidän harjoitteluvuoroaan. Jeremyllä ei varsinaista bändiä ollut, mutta hän ja pari kaveriaan harjoittelivat aina Maanantai-iltapäivisin yhdessä. Kaukaa näin nurmikolla seisovan neljä poikaa. Lähempänä tunnistin Jeremyn. Hänkin ilmeisesti huomasi minut, koska lähti kävelemään kohti.
"Moi" Jeremy sanoi.
"Moi.. Mitä täällä tapahtuu?" kysyin ihan kun en olisi arvannut.
"No niiden juhlien jälkeen on puhuttu aika paljon kaikkea, ja muutenkin mun piti kertoo sulle jotain.." Jeremy aloitti, mutta hänen kaverinsa keskeyttivät hänet. Oli heidän vuoronsa mennä harjoittelemaan.
"Jutellaan huomenna, okei?" Jeremy huikkasi ja juoksi kaveriensa luokse.

Jäin seisomaan paikoilleni, kunnes tajusin että seisoin keskellä ruuhkaista käytävää. Pudistin päätäni ja lähdin kotiin. Kävelymatka kotiinpäin ei tuntunut pitkältä, mutta silti ehdin ajatella niin paljon asioita, että kun pääsin ovesta sisään en edes muistanut mistä ajatukseni olivat saaneet alkunsa. Jeremy tiesi jotain mitä minä en tiennyt. Joutuisin odottamaan huomiseen, että saisin kuulla sen. Olin huono odottamisessa. Päätin tehdä jotain, että aika menisi nopeammin. Olin alottanut muutama kuukausi sitten tekemään unisiepparia. Se oli melkein valmis, mutta saisin loppuillan kulutettua jos tekisin sen loppuun.

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin, taas kerran. Toivoin avaavani silmät ja näkeväni kauniin auringonpaisteen, mutta ei, ulkona satoi kaatamalla vettä. Päätin pukea ylleni paksun ruskean villapaidan, vaaleanruskeat farkut ja nahkabootsit. Hiukseni olivat kosteasta ilmasta johtuen ihanasti kihartuneet, joten en viitsinyt tehdä niille juuri mitään. Alakertaan oli jätetty lappu ja rahaa.
"Hei kulta, olen tänäänkin koko päivän töissä, joten osta itsellesi ruokaa! Love, John"
Isä oli alkanut tehdä pidempää vuoroa koko viikkoisesti, vain siksi ettei hänellä olisi aikaa murehtia äitiä. Mihin minä ruokarahaa tarvitsin, kun äiti oli antanut minulle enemmän rahaa kun koko elinikäni aikana. Nappasin silti rahat taskuuni ja lähdin kouluun. Emily tuli onneksi noutamaan minut, joten ei tarvinnut kävellä vesisateessa. Bussia en enään käyttänyt, koska se oli aina myöhässä ja lippujen hinnat olivat nousseet ainakin dollarilla.

Emilyn oli pakko kiirehtiä ensimmäiselle tunnilleen vähän aikaisemmin, koska ei ollut tehnyt läksyjä. Päätin etsiä Jeremyn uudelleen käsiini. Paloin halusta tietää mitä hänellä oli asiaa. Päätin mennä hänen kaapilleen, siellä hän todennäköisesti olisi. Kaukaa tunnistin hänet ja pieni hymy nousi huulilleni. Mutta sitten seisahduin paikoilleni. Jeremy ei ollut yksin, ei tosiaan. Adrina seisoi turhan lähellä Jeremyä. He juttelivat pitkään. Ja minä seisoin siinä viiden metrin päässä liikkumatta. Jeremy ei vaikuttanut siltä, että hän ei olisi halunnut jutella Adrinan kanssa. He vaikuttivat todella läheisiltä. Liiankin. Sillä jos silmäni eivät pettäneet nyt todella pahasti Adrina suuteli Jeremyä.

Liljanan unisieppari.