4.

Kävelimme aulan poikki vieretysten. Jokainen katsoi meitä, ihan jokainen. Yhtäkkiä Adrina, Brooke ja Nicki seisoivat edessämme katsoen meitä. Näin Adrinan naamalla happaman ilmeen ja hän sanoi:
"Hei Jeremy! Sun ei pitäs nolata itseäs tollasten tulokkaiden kanssa"
"Enemmän mä itseäni nolaisin sun kanssa, kaikella rakkaudella Adrina", Jeremy vastasi ja veti minut mukanaan väkijoukon läpi. Kuulin miten Adrina tuhahti jotain hängystelijöilleen. Astelimme ulos ovesta ja minusta tuntui tosi oudolle.
"Sori tosta äskösestä. Adrina osaa olla tosi inhottava uusia ja vanhojakin oppilaita kohtaan, mutta älä välitä" Jeremy sitten sanoi yhtäkkiä.
"Joo ei se mitään", vastasin ja värähdin. Ulkona oli alkanut tulla jo syksy ja kylmä tuuli puhalsi suoraan ptikähihaisen paitani sisään. Värähdin uudestaan ja laitoin käteni puuskaan.
"Onks sulla kylmä?" Jeremy kysyi.
"Joo vähän mut kyl mä selviin. Minne me ollaan menossa?" vaihdoin äkkiä puheenaihetta. En pidä siitä että minua säälitään. Tunnen silloin oloni, no säälittäväksi.
"Mennään hakemaan jotain hyvää Hannes bakerystä", Jeremy ehdotti. Hannes bakery, oli kaupungin kuuluisin leipomo. Sieltä sai kaikkea mitä ikinä saattoi uskoa! Kävelimme rupatellen sisään ja menimme tiskille. Valikoima oli niin laaja etten tiennyt mitä olisin ottanut. Olin aivan pihalla.
"Otetaanko samat? Mun lemppari on saatenkaarileivos", Jeremy ehdotti.
"Joo otetaan vaan, en oliskaan osannut päättää!" sanoin ja naurahdin. Leivos maksoi 1,20 ja minusta se oli halpa. Sateenkaarileivoksessa, jonka oikea nimi oli muuten 'Rainbow Dream' oli 6 kerrosta ja se oli nyrkinkokeinen kaiken kaikkiaan. Mutta hyvää se oli, erittäin hyvää.


  "Haluisitko puhua siitä sun kaverista?" Jeremy kysyi ihanan pehmeällä ja lämpöisellä äänellään.
"No me oltiin parhaita kavereita. Hän oli lähes ainoa kaverini Pittsburgissa ja hän oli ihan mahtava! Jokainen hetki hänen kanssaan tuntui siltä kuin olisin ollut unessa tai elänyt unelmaani, ehkä elinkin. Hän antoi minulle tämän sormuksen ja olen pitänyt sitä aina. Mutta tiedän että hän haluaa minun löytävän jonkun yhtä ihanan ystävän ja että olen onnellinen. Tuntui vain että kaikki olisi romahtanut kun kuulin hänen kuolleen." sanoin ja katsoin pöytää.
"Tiedän tunteen. Paras kaverini Ryan kuoli viimevuonna ja minusta tuntui ihan samalta. En ole koskaan tuntenut ketään niin mahtavaa ihmistä", Jeremy sanoi ja katsoi minuun. Nostin pääni ja katseemme kohtasivat.
"Anteeksi, vielä kerran siitä eilisestä. En tiennyt että olet menettäny ystäväsi, mutta mitä Ryanille tapahtui?" kysyin vakavana.
"Se oli viime kesänä. Olimme Adrinan bileissä ja sen jälkeen lähdimme sieltä. Ryan kysyi tarvitsisinko kyytiä, mutta olin silloin niin rakastunut Adrinaan että päätin jäädä auttamaan häntä siivoamisessa. Ryan lähti yksin, pienessä hiprakassaan ajamaan kotiin. En kuullut hänestä seuraavana päivänä mitään ja sitten iltapäivällä meille tuli puhelu poliisilta. Ryan oli ajanut ulos tieltä vähän matkaa valtatieltä olevan kallion luona" Jeremy sanoi ja näin surun hänen silmissään.

  Syötyämme lähdimme kävelemään koulun suuntaan. Koulun kohdalla hän sanoi kääntyvänsä toiseen suuntaan kuin minä ja vilkutimme hyvästiksi. Kun olin varma ettei hän enää nähnyt minua hyppelin ja tanssin riemusta. Kylmä tuuli ei enää puhaltanut vaan se hönkäili minuun ja se lämmitti minua. Aivan kaupungin laidalla oli ranta. Näin rannalla Adrinan, sekä Brooken ja Nickin. Kävelin pitkin rantatietä aivan kuin en olisi nähnyt heitä, mutta sitten he näkivät minut. Adrina sanoi jotain Brookelle ja Nickille ja sitten he lähtivät kävelemään minun suuntaani. Pyöräytin silmiäni ja teeskentelin edelleen etten nähnyt heitä. Adrina melkein juoksi minut kiinni ja koputti minua olkapäälle:
"Hei Liljana! Kai ymmärrät että minä ja Jeremy olemme vain pienellä breikillä. Tiedän että Jeremy rakastaa minua ja ei voi elää ilman minua. Hän ei kaipaa sinunlaisiasi idiootteja häiritsemään elämäänsä. Joten jätä hänet rauhaan tai saat katua!"
"Miten vain, senkus pidät hyvänäsi. Olemme Jeremyn kanssa vain kavereita" sanoin ja kävelin pois.

Brooke.

Nicki.