1.

Aurinko paistoi pienestä ikkunastani sisään ja loi kattoon hiljalleen liikkuvia varjoja. Yksi monista säteistä osui poskeeni ja lämmitti sitä. Ulkoa ei kuulunut ääniä. Aivan kuin koko maailma olisi ollut ihan hiljaa, koko maailma olisi jännittänyt samalla tavalla kuin minä. Jännittänyt ensimmäistä päivää Wedsway Highissä. Haukottelin ja venyttelin. Kello oli jo kahdeksan, joten ponkaisin ylös sängystä. Olin laittanut kaiken valmiiksi edellisenä iltana. Vaaleat farkut, punainen villapusero  ja sormus jota käytin aina oli kauniisti pinossa työpöydän päällä. Pujottaessani sormusta oikean käden etusormeeni tajusin miten hermostunut oikeasti olin. Käteni tärisivät ja sormus tipahti lattialle.  Katsoin sitä ja mieleeni palasi kaikki yhteiset muistot Julianasta. Olimme ennen erottamattomat ja hän oli antanut minulle tämän sormuksen. Sormus näytti pieneltä ja viattomalta vaikka sen sisään mahtui koko elämä.

Liljanan sormus.

  Alakerrassa ei ollut ketään. Vanhempani olivat tietysti lähteneet töihin aikaisin, kuten heillä oli tapana. Pujottelin viimeisten muuttolaatikoiden välistä keittiöön. Keittiö oli suurempi kuin vanhassa talossamme ja laatikoista huolimatta siellä mahtui liikkumaan paremmin kuin hyvin. Paahdoin itselleni muutaman paahtoleivän ja istuuduin baarijakkaralle. Talo oli täynnä ikkunoista sisään pyrkivää valoa. Muuttolaatikoiden ja muovipussien päällä leijaili pölyä. Ennenkuin huomasinkaan olin hotkinut voileipäni. Astuin alas baarijakkaralta ja jäin seisomaan keskelle keittiötä, kuin odottamaan seuraavaa käskyä. Vasta hetke siinä seistyäni tajusin ajankulun. Kello läheni puolta yhdeksää. Kapusin portaat ylös ja menin omaan huoneeseeni. Ruskea hapsullinen kangaslaukku oli sänkyni vierellä. Siitä roikkui sulkia ja yksi pikkiriikkinen unisieppari, sen sisällä oli avaimet, puhelin, lompakko, kalenteri ja meikkejä. Hajuvettä en käyttänyt, mutta harjan meinasin unohtaa.
  Ulko-ovella käännähdin vielä katsomaan että kaikki oli varmasti kunnossa. Avasin oven varovasti ja aurinko sokaisi minut täydellisesti. Bussipysäkille oli vähän matkaa, mutta matkalla ehdin taas ajatella kaikkea. Julianaa, vanhempiani, talon kireää ilmapiiriä eilisiltana ja sitä tunnetta kun isuin baarijakkaralla keskellä keittiötä. Ohikulkeva bussi sai jalkoihi vauhtia. Juoksin bussin juuri ja juuri kiinni ja ehdin astella sisään muiden mukana. Bussin etuosassa istui muutama vanhempi nainen, keskellä läski mies kaivamassa nenäänsä ja takana istui tyttö jolla oli oranssinruskeat hiukset. Tyttö nosti katseensa samalla hetkellä kun minä astuin sisään. Takaani juoksi lauma myöhästeleviä matkustajia ja he kiilasivat minut vieden samalla loput vapaat paikat pienestä bussista. Takana istuva tyttö viittoi minut luokseen.
 "Mun nimi on Emily", tyttö esittäytyi.
"Oon Liljana", sanoin ja hymyilin.
"Taidat olla uusi täällä?", tyttö jatkoi sitten.
"Näkyykö se noin selvästi"; vastasin naurahtaen.
  Koulu oli suuri ja sen piha täynnä eloa. Uudet opiskelijat olivat kerääntyneet suureen joukkoon etuoven eteen ja sinne mekin suuntasimme. Minä ja Emily. Kun kello oli tasan yhdensän, opettaja toivotti opiskelijat tervetulleiksi. Meidät jaettiin luokkiin. Olimme samalla luokalla, mikä helpotus! Kaukaa takaani kuului diivamainen ääni joka sanoi:
"Siis oikeesti en mä kuulu noitten nörttien seuraan!"
Puhuja oli Adrina Lawrence. Koulun suosituin tyttö. Ihan tavalliselta hän minusta näytti, mutta hänen kommenttinsa kertoi kaiken. Diiva, hienoselija.
  Ensimmäisellä tunnilla meillä oli kemiaa. Opettaja esitäytyi Professori Jonathan Sundayksi. Nuori mies, ehkä kolmissakymmenissä. Hän jakoi meille kirjat ja vihot. Sen jälkeen hän aloitti loputtoman puheen kurssin aiheesta ja siitä miten hänen luokassaan käyttäydyttiin. Yhtäkkiä ovi aukesi ja sisään astui poika.
"Anteeksi olen myöhässä Herra Sunday", nuori mies ilmoitti.
Kun poika kääntyi meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Jäin tuijottamaan poikaa.
" Toi on Jeremy, Jeremy Cohen. Halutuin ja söpöin poika täällä", Emily sanoi ja laski kätensä olkapäälleni.
Poika näytti minusta ihan tavalliselta opiskelijapojalta. Vaikka pakko myöntää hän oli syötävän söpö..